| (no subject) |
[Jan. 2nd, 2006|01:10 pm] |
|
Uusi vuosi Istanbulissa: juhlia, ihmisiä, ilotulituksia. Lumisateen jälkeen paistaa aurinko, auringon jälkeen sataa vettä, ja sitten taas luntakin. Nyt kuitenkin Bagdat Caddesi -kadulla paistaa aurinko, kuin Suomen toukokuussa. Olen upoksissa Istabulin 2500 vuoden historiaan. Se antaa aina uuden sävyn Ikuiseen Kaupunkiin. Maailma näyttää täällä avarammalta kuin Helsingissä. Ihmiset, tila ja aika ja aurinko tekevät hyvää sielulle. Täältä ei ole kiirettä Helsinkiin, mutta toisessa kaupungissani on oltava jo torstai-iltana. |
|
|
| (no subject) |
[Dec. 11th, 2005|05:36 pm] |
Elämä kulkee sellaisella vauhdilla, että en näköjään ehdi blogini ääreen.
Onnistuin vihdoin kuitenkin lataamaan oman kuvani tänne. Sekin oli suuri saavutus tässä yritä ja erehdy bloggaajan arkipäivässä. Nyt minun ehkä pitäisi saada pidettyä kuva koko ajan etusivulla. Siinä taas uusi haaste.
Tällä viikolla kiirettä syntyi mm. päätoimittajan vaihdoksista. Anna-lehden uudeksi päätoimittajaksi tuli Kotilääkäri-lehden päätoimittaja Taina Salomaa. Loistava valinta, minun mielestäni.
Huomaan myös kerrankin olevani samaa mieltä Paavo Lipposen kanssa. Jopa kahdesta asiasta: Bo Carpelanin piti saada Finlandia-palkinto, ja perustuslakia ei kannattaisi turhan takia muuttaa.
 |
|
|
| Mittanauha käteen! |
[Nov. 7th, 2005|07:42 am] |
|
Helsingin Sanomien tämän aamun juttu vyötärölihavuudesta oli veret seisauttava. Miesten maksassa voi olla rasvaa 95 prosenttia. Mittanauhateollisuuteen kannattaisi nyt sijoittaa. Ehkä vyöhön voisi kytkeä hälytysjärjestelmän. Tällä viikolla on pakko keskittyä vain uloshengitykseen. |
|
|
| Blogi vie aikasi, sielusi ja elämäsi |
[Nov. 6th, 2005|06:03 pm] |
|
En ole ehtinyt valitettavasti päivittää tarinoitani. Työt lyhyessä päivänvalossa ovat vieneeet aikani. Hauskaa on kuitenkin, että monet ovat kyselleet päivitysten perään. On järisyttävää kokeilla mediaa, joka elää myös kysynnästä, eikä pelkästä pakkosyötöstä. Nyt julkaisin uudestaan Kauppalehden kolumnin. Sen on tarkoitus olla hauska. En tiedä, onnistuinko |
|
|
| (no subject) |
[Nov. 6th, 2005|05:55 pm] |
|
Blogit
uhkaavat
ihmiskuntaa
Tämäkin kirjoitus ilmestyy blogissa. Tosin vasta sen jälkeen kun Kauppalehti on julkaissut sen.
Olen kokeillut blogia muutaman viikon. Etsin Enter-lehden testistä parhaan blogialustan. Onnistuin luomaan jonkinlaisen blogin, josta puuttuvat kuvat ja muutkin hienoudet. Ensimmäinen tunne oli riemukas: minun tekstini ovat blogiavaruudessa koko maailman luettavissa, kenenkään sensuroimatta, kenenkään rajoittamatta. Tunne on varmaan sama kuin kaikilla niillä, jotka ovat kokeilleet blogia tai nettipäiväkirjaa. Vapaan julkaisemisen suuri unelma; unelma, jota olisi ollut mahdotonta kuvitella 1970-luvun alussa, jolloin kirjoitin ensimmäiset lehtijuttuni.
Monien mielestä blogit alkoivat kuolemansa jo siinä vaiheessa kun minä ja minun kaltaiseni kiinnostuvat niistä. Blogit ovat eläneet alakulttuuria ja omaa kulttuuriaan ihan samalla tavalla kuin internet aikoinaan. Varhaiset omaksujat ovat keksineet paljon asioita, ja muut ovat seuranneet perässä.
Nyt mediayhtiöt ovat kiinnostuneita blogeista, ja aihe on jo niin suuri, että Helsingin Sanomien Kuukausiliite on omistanut sille kantensa. Se viimeistään osoittaa, että blogit ovat osa kansallista kulttuuriamme. Muualla ne ovat olleet sitä jo kauan sitten. Viime keväänä Newsweekin päätoimittaja kertoi paneelikeskustelussa, että hänen lehtensä tärkeimmät kilpailijat monissa uutisaiheissa ovat blogimaailmassa. Kansainvälinen yleisö istui hieman hämillään. Monet eivät tienneet oliko blogi jokin terroristijärjestö vai uusi aikakauslehti.
Nyt monet tietävät blogit jo niin hyvin, että niiden uskotaan aiheuttavan laiskuutta, ajatusten karkailua ja muuta tuottamatonta puuhailua. Sen taisi todistaa jokin tutkimuskin äskettäin. Kymmenen vuotta sitten internetin pelättiin tuhoavan yritysten tehokkuuden. Voi olla, että se tuhosi tehokkuutta jossakin, mutta nyt harva yritys tulisi toimeen ilman internetiä tai sähköpostia.
Voin kertoa järisyttävän uutisen. Tällä viikolla yrityksesi työntekijä käyttää blogikirjoittelun lisäksi aikaansa myös muihin asioihin: tarpeettomien sähköpostien lukemiseen (7 tuntia), juoruiluun kuppilassa (3 tuntia), lehtien lukemiseen (5 tuntia) suurituloisten verotietojen selailuun iltapäivälehdistä (1,5 tuntia), oman matalan tulotasonsa hämmästelyyn (0,5 tuntia), eroottiseen unelmointiin naapurihuoneen työntekijästä (7 tuntia) ja omien ajatusten ajatteluun (10 tuntia). Tarpeettomiin työpaikan kokouksiin kuluu ehkä noin 15 tuntia.
Mutta näistä kaikista harrastuksista ja töistä voi lukea varmaan myös blogeista. Niistä osa on varmasti kirjoitettu työajalla. Mutta yhdeksän tuntia näytti menevän tällä viikolla ylitöidenkin puolelle.
|
|
|
| Moskova, New York, jalka |
[Oct. 17th, 2005|07:49 am] |
|
Moskova (kapitalismi etenee, optimismi lisääntyy) ja New York (optimismi ja pessimismi vaihtelevat) on nähty. Jalka on terveempi kuin pitkään aikaan. Kävin juoksemassa lauantaina, endorfiinit virtasivat, taivas oli kirkas, kylmä tuuli puhalsi, ja eturauhanen olisi pitänyt suojata paremmin. Lauantaina elokuva The Crash: mosaiikki rotujen, ihmisten, aatteiden ja kaiken muun väärinymmärryksestä. Lisäksi moraalia, rikollisuutta, raakaa kuvaa Los Angelesista, jossa ihmiset yrittävät tehdä asioita oikein, mutta jokaisella on historiansa. Ja historia painaa selässä, päässä, asenteissa ja teoissa. Ehkä kolmanteen ja neljänteen polveen. Hyvä elokuva. |
|
|
| Turkkilainen marssi! |
[Oct. 3rd, 2005|09:59 pm] |
Euroopan Unioni onnistui antamaan Turkille hieman esimakua siitä, millaiseen yhteisöön maa on liittymässä. Viime hetken kähminnät, Itävallan sooloilut ja yleinen sotku saavat varmasti turkkilaisissa lisää epäilyksiä "kristillistä kerhoa" kohtaan. Turkkikaan ei ole täydellinen maa, mutta se on kehittynyt viimeisen kahden vuoden aikana nopeammin kuin aikaisemman kahden vuosikymmenen aikana. Turkki on hoitanut oman osuutensa; sitä paitsi EU saattaa loppujen lopuksi kaivata Turkkia enemmän kuin Turkki kaipaa Euroopan Unionia. Kymmenen vuoden päästä jonkun pitää tässä maanosassa vastata palveluista ja ostaa tuotteita. Turkin nuori väestö (noin 70 miljoonaa) on siihen ainakin jonkinlainen ratkaisu. Dynamiikka on toista kuin täällä.
Jalka paranee hitaasti. Lääkäri kertoi, että "tuossa iässä" alaraajojen verenkierto on heikkoa. Great!
Tulee myös pimeä. Lasken jo viikkoja siihen, kun päivä alkaa pidentyä. Niitä, viikkoja, riittää. |
|
|
| Mervi aloitti! |
[Sep. 30th, 2005|03:40 pm] |
Maailmankaikkeudessa voisi tietenkin olla muitakin aiheita kuin Mervi ja Matti. Seiska kertoo, että Matti menetti järkensä, kun Mervi nälvi. Siis naisen vika, tietenkin. Matti toimii kuin kuka tahansa suomalainen mies konsanaan. Naisen vika, jos puukko osuu naiseen. Tai nainen puukkoon.
Onneksi jalka toimii jälleen. On mukavampaa olla terve kuin puolikuntoinen. Tohtori Zivago näyttää jäävän ikuisesti kesken. Juuri kun opin muistamaan kaikki Vladimirit, Jurat ja Koljat, iskee lukemiseen tauko. Ehkä luen kirjaa ensi viikolla matkalla. |
|
|
| Tarpeellinen pysähdys |
[Sep. 27th, 2005|03:14 pm] |
|
Joskus on terveellistä olla sairas. Lääkärin määräämänä jouduin pysähtymään ainakin muutamaksi päiväksi. Luen vuorotellen Tohtori Zivagoa ja bisneslehtiä. Molemmat ovat mielenkiintoisia. Uusimman Business Weekin mukaan 25 prosenttia yritysjohtajista on menettänyt täysin tai melkein omien sähköpostiensa ja muun kommunikaation hallinnan. Ihmisparat ovat siis käytännössä menettäneet oman elämänsä hallinnan. Business Weekin kirjoittaja epäilee, että amerikkalaiset johtajat, mutta vielä enemmän pikkkupäälliköt, raatavat itsensä hengiltä. Suotta. Organisaatiot on edelleen rakennettu kuin Henry Fordin autotehtaat, vaikka liukuhihnaa ei ole, ja vaikka ainoa liikkuva asia monessa yrityksessä on lentävä bitti. |
|
|
| Mikä uhkaa journalismia? |
[Sep. 21st, 2005|10:29 pm] |
Innostuin Jouni Tervon tekstistä. Alla oleva "vastaus´" Tervolle julkaistaan myös huomisessa Kauppalehdessä:
Journalistiliiton asiamies Jouni Tervon kirjoitus journalismin tilasta (HS 11.9.2005) oli otsikoitu: ”Bisnesajattelu uhkaa median tulevaisuutta”. Olen eri mieltä. Hyvän bisnesajattelun puute uhkaa median tulevaisuutta vielä enemmän.
Ymmärrän Tervon huolen. Olen samaa mieltä siitä, että journalismia mediassa on vähemmän kuin aikaisemmin. Tervon johtopäätös on silti väärä. Minun mielestäni journalismi kukoistaa vain, jos tiedotusvälineiden liiketoiminta on hoidettu kunnolla.
Tervo ihmettelee SanomaWSOY:tä, jonka ”kasvunäkymät eivät enää ole Suomessa vaan Suomen ulkopuolella”. Onneksi kasvunäkymiä on jossakin päin maailmaa. Onneksi suomalaiset mediayritykset yrittävät kasvaa Suomen ulkopuolella. Vaihtoehto on se, että ulkomainen omistus lisääntyisi Suomessa. Olisiko se parempi tie?
Tervo kytkee myös Yleisradion säästötoimet journalismin uhkakuviin. En ole työssä Isossa Pajassa, mutta uskon, että Yleisradion toiminnassa on paljon tehostamisen varaa. Silti tehostamisen ei tarvitse uhata yhtiön tärkeimpiä tehtäviä. Jälleen asiat ovat päinvastoin: Yleisradion toiminnan on oltava taloudellisesti vakaalla pohjalla, jotta sen asema on vahva myös luvanmaksajien mielissä.
Ilmaisjakelulehdet puolestaan Tervon mukaan ”totuttavat” ihmiset eilispäivän ilmaisiin ingressiuutisiin. Voi olla. Luulen silti, että internet on suurin ”ilmaisen” median tuottaja. Monet kokevat myös paikallisradion ilmaiseksi mediaksi.
Ihmiset ovat valmiita maksamaan sisällöstä edelleen, jos sillä on jotakin arvoa. Siksi journalistitkin joutuvat oppimaan uusia taitoja: asiakkaan kuuntelemista ja asiakkaan todellisten tarpeiden miettimistä. Asiakkaiden ”opettaminen” tai ”ohjaaminen” on voinut kuulua aikaisemmin journalismin tehtäviin. Nyt tarvitaan uutta ajattelua.
Yhtälö voi olla joskus vaikea, mutta ei lainkaan mahdoton. Sen todistavat monet erittäin hyvin kannattavat ja hyvin toimitetut sanomalehdet kuten vaikkapa Aamulehti, Kaleva ja Keskisuomalainen. Oman yhtiöni lehdistä esimerkiksi Suomen Kuvalehti ja Tekniikan Maailma kannattavat paremmin kuin koskaan. Kansainvälisistä aikakauslehdistä The Economist on tehnyt myyntiennätyksiä. En ole kuullut monen ihmisen sanovan, että nämä aikakauslehdet eivät yrittäisi toteuttaa kunnianhimoista journalismia. Kustantamisen taito on yhdistää hyvä journalismi vähintään yhtä kunnianhimoiseen liiketoimintaan. Molempia tarvitaan.
Jouni Tervo kirjoittaa, että ”merkittävimmät suomalaiset mediayhtiöt ovat listautuneet pörssiin”. Oma työnantajani, Otava-Kuvalehdet-konserni, ei ole pörssissä, mutta pidän sitä silti merkittävänä suomalaisena mediayhtiönä. Yksityinen perheomistus on hyvä tausta mediayhtiölle Suomessa ja muuallakin. En silti uskalla sanoa, että pörssissä olevia mediayhtiöitäkään johdettaisiin erityisen huonosti.
Journalisteille suosittelen ajattelun syventämistä. Liiketaloudellinen tehokkuus ei ole journalismin uhka, vaan edellytys. |
|
|
| Mitä journalismi on? |
[Sep. 13th, 2005|05:59 am] |
|
Mainiota, että monet ihmiset ovat kiinnostuneita journalismista ja etiikasta. Loistavia kommentteja! Minulta pyydettiin esimerkkejä siitä, että journalismi on muutakin kuin paljastamista tai pornografiaa. Minun mielestäni tärkeätä journalismia on esimerkiksi se, että joku kertoo miksi ja miten OKO:n ja Pohjolan kauppa tehtiin. Se on asia, joka koskettaa monta suomalaista. Mutta yhtä tärkeää on sekin, että Kaksplus-lehti kertoo hyödyllisiä asioita tai että ihminen pystyy ostamaan auton vaikkapa Tekniikan Maailman testien perusteella. Esimerkit sattuvat olemaan omasta yhtiöstäni, mutta niitä voisi ottaa muualtakin. The Economist lehti kertoi äskettäin, miten Kiinasta tulee t-paitojen tuottamisen jälkeen myös maailman finanssivaltias. Se oli suuri paljastus, mutta luultavasti vielä tarpeellisempi paljastus ihmiskunnan kannalta kuin tieto siitä, että Kimi olisi nähty jonkun (toisen) naisen kanssa. Nyt lähden etsimään totuutta Istanbulista. |
|
|
| Filosofian lohdutus |
[Sep. 8th, 2005|10:33 pm] |
|
On aika virkistävää lukea varhaisempaa journalismin etiikkaa. Aristoteleellä, Spinozalla ja muutamalla muullakin on sana sanottavanaan. Etiikka ei ole journalistien, lääkärien eikä juristien keksimä. Hyvän ja hyveen pulma on askarruttanut ihmisiä ennen kuin journalimia oli edes keksitty Venetsian ja Firentzen kauppiaiden tiedonhankintakeinoksi. Olisi tietenkin yksinkertaista väittää, että nyt journalismi on muuttunut vain taloudelliseksi toiminnaksi. Tiedän silti (jokapäiväisestä kokemuksesta), että journalismilla on muitakin arvoja myös kaupallisessa mediassa. - Aristoteleen mukaan etiikkaa tarkoittava sana (joka on siis luonteen hyvyyttä) on mielenkiintoisen lähellä ethos- sanaa, joka tarkoittaa tapoja. Hyvät tavat ovat osa etiikkaa, arvelee Aristoteles. Monien muiden ajatustensa ohella. |
|
|
| Journalismin etiikka |
[Sep. 6th, 2005|09:50 am] |
|
Journalismin etiikka kirvoitti huikean mielenkiintoisia kommentteja (jotka ovat luettavissa). Palaan asiaan, kun ehdin ajatella eteenpäin. Syysaurinko paistaa, onneksi. |
|
|
| Journalismin etiikka? |
[Sep. 4th, 2005|03:59 pm] |
|
Minun pitäisi puhua muutaman viikon päästä journalismin etiikasta. Helpointa olisi väittää, että kaupallisuus ja kilpailu ovat tuhonneet etiikan journalismista. Ihmisten asioista kirjoitetaan mitä tahansa, ja tärkeistä asioista vaietaan. Nämä helpot lauseet eivät ole aina totta: maailmassa varmasti tehdään enemmän huonoa journalismia kuin koskaan aikaisemmin. Silti myös hyvä journalismi menee kaupaksi (esim Financial Times, BBC World, Suomen Kuvalehti, New York Times, New Yorker). Suomessa juoruja julkaistaan enemmän kuin koskaan. Se ei ole sinänsä epäeettistä: juorut ovat aina kuuluneet sekä journalismiin että ihmisten elämään. Kenenkään ei ole välttämätöntä ostaa jourulehteä tai katsoa televisiosta Big Brotheria (silti monet tekevät niin aivan vapaaehtoisesti). Joskus 25 vuotta sitten kirjoitin, että kyyninen toimittaja muuttaa journalismin etiikan etikaksi. Nyt pitää miettiä, olenko yhä samaa mieltä. Entä sinä? |
|
|
| Torstain syvin olemus |
[Sep. 1st, 2005|07:32 am] |
|
Torstaina voi vielä kuvitella tekevänsä jotakin tällä viikolla. Pieniä asioita voi laittaa alulle. Perjantai uhkaa kuitenkin nurkan takana: torstai johtaa viikonlopun alkuun. Torstain pelastaa Financial Timesin fiktiivinen kolumnisti Martin Lukes (www.ft.com), jonka elämä, perhe-elämä ja muutkin asiat ovat aina raivopäisesti sekaisin, ja joka onnistuu tekemään tavallisesta yhtiökielestä aivan niin naurettavaa kuin se toisinaan onkin. Suosittelen. En kuitenkaan lue sitä verkosta, vaan paperilehdestä. Rituaali sekin. |
|
|
| (no subject) |
[Aug. 31st, 2005|07:37 am] |
|
Unet ovat merkillisiä. Viime yönä odotin unessa tulevaa talvea, ja toivoin sen olevan vähäluminen. Syksyt muuttuvat raskaammiksi vuosi vuodelta. Loska, räntä ja lumi eivät ole minua varten, eivät ainakaan enää. Tunnelma voi silti olla energinen: maailmaa voi parhaiten muuttaa juuri syksyllä. Luulen, että kaiken maailman vallankumoukselliset ovat suunnitelleet asiansa juuri syyskuussa. Sen sijaan varsinaiset juhlat on pidetty vasta keväällä. Oma suhteeni syksyyn on muuttunut samaa vauhtia kuin itse olen "välimereläistynyt". Sieluni on kokenut ilmastomuutoksen: paluuta entiseen ei ole. |
|
|
| (no subject) |
[Aug. 30th, 2005|07:16 am] |
|
Aamulla puuroa suoraan kattilasta, paperit unenpöpperössä laukkuun ja sitten raitiovaunuun. Syksy on lämmin mutta vähän harmaa. Raitiovaunun rauhan katkaisee kuljettaja, joka arvelee, että hirmumyrskyt nostavat bensan hintaa. Se on päivän mietelause. Muuten raitiovaunun on ilmaisen median juhlaa: ilmainen lehti on nopeasti luettu ja siirryn botswanalaiseen dekkariin tai romaaniin, jonka sain eilen. Ensimmäiset sivut ovat kiinnostavia. |
|
|
| (no subject) |
[Aug. 29th, 2005|07:47 am] |
|
Elokuun viimeinen maanantai: aurinko paistaa! Tästä eteenpäin taistelu jatkuu päivien lyhenemisen ja energiatasojen välillä. Päivät lyhenevät, mutta energiaa tarvitaan paljon. Syksyllä riittää tekemistä: yritykset yrittävät päästä tavoitteisiinsa, ja ihmiset yrittävät muuttua entistä paremmiksi. Ei ihme, että kuntosalit, kielikurssit ja pururadat ovat täynnä. |
|
|
| (no subject) |
[Aug. 28th, 2005|05:49 pm] |
Hei kaikki,
olen kokeillut ensimmäistä kertaa blogia mediana. Jännittävä muoto. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
harrisaukkomaa's journal